link
 
HAKU
suomeksi in English
Biomedicum Helsinki 1 Haartmaninkatu 8
00290 Helsinki

Biomedicum Helsinki 2 Tukholmankatu 8
00290 Helsinki

puh. 0294 1911 / 09 4711
 
© 2019 Biomedicum Helsinki - säätiö
 
Olet tässä: Etusivu > Ajankohtaista
 

Syö­pä­lää­ke­tie­tees­sä on me­neil­lään hui­ma ke­hi­tys ja nuor­ten tut­ki­joi­den esiin­mars­si


He muodostavat Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelman. 
Kuva: Jan Tuomisto

Hyvä tutkimusorganisaatio on kuin heimoyhteisö, sanoo akatemiaprofessori Kari Alitalo – yhteistyötä, luottamusta ja riittävästi vapautta.

Tutkimuksen keskittäminen isommiksi kokonaisuuksiksi, ”hubeiksi”, on tällä hetkellä trendi kaikkialla maailmassa, toteaa akatemiaprofessori Kari Alitalo, joka johtaa lääketieteellisen tiedekunnan Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelmaa.

– Lääketieteellisen tutkimuksen menetelmät ja teknologiat ovat kehittyneet hyvin nopeasti, ja tutkimuksessa tarvitaan yhä monipuolisempaa ja syvällisempää erikoisosaamista. Lisäksi tarvittavan infrastruktuurin hankkiminen ja ylläpitäminen on kallista. Tässä tilanteessa pienten ryhmien on vaikea olla kilpailukykyisiä.

Samaa aihealuetta tutkivien ja toisiaan täydentävien ryhmien kokoaminen tutkimusohjelmaksi on yksi tapa luoda tutkimusyhteisö, jossa on riittävästi osaamista ja kilpailukykyä.

Alitalo vertaa tutkimusohjelmaa heimoyhteisöön.

– Sellainen yhteisö on ihmiselle luontainen toimintaympäristö, sopivan kokoinen. Lisää hyötyä saadaan, kun eri heimot ovat keskenään ystävällismielisessä ja stimuloivassa vuorovaikutuksessa.

Yksiköiden suurentumisessa on kuitenkin myös riskinsä. Rakenteista tulee helposti liian raskaita ja rajoittavia ja toiminnasta liian ylhäältä ohjattua.

– On tärkeää luoda olosuhteet, joissa tutkijoiden on luontevaa ja helppoa tavata toisiaan kasvokkain ilman tarpeettomia rituaaleja. Jos päädytään siihen, että on liikaa kaikenlaista hallinnollista puuhastelua, kokouksia, sähköpostipommitusta ja ylhäältä tulevaa yksityiskohtaista ohjailua, tutkijoista alkaa tuntua, ettei mikään asia ole omissa käsissä. He turhautuvat sellaiseen. On myös varottava, ettei heimon sisällä olevien alakulttuurien välille synny vääränlaisia jännitteitä.

– Luova työ kärsii, jos yhteisössä on ristiriitoja.

Nuo­ret tut­ki­jat ovat as­tu­mas­sa esiin

Alitalo on johtanut syöpätutkimukseen keskittyviä tutkimusohjelmia Meilahden kampuksella siitä asti, kun lääketieteellinen tiedekunta vuonna 1999 otti käyttöön tutkimusohjelmakonseptin. Hänen nykyinen ohjelmansa – neljäs – on kuitenkin hyvin erilainen kuin vuonna 1999 startannut Syöpäbiologian tutkimusohjelma.

– Olen kollegoilleni kiitollinen siitä, että olemme uudistuneet, vieneet tutkimusta eteenpäin ja nostaneet esille uusia kysymyksiä. Meillä on mukana uusia, kehittyviä ryhmiä, ja nuoria tutkijoita on astumassa esiin, Alitalo sanoo ja korostaa, että juuri näin tutkimusohjelmissa tulee tapahtua: projektien ja resurssien tulee vähitellen siirtyä nuoremmille.

– Tärkeintä olisikin nyt huolehtia siitä, että suurten ikäluokkien jälkeen meillä on nuoria, omilla jaloillaan seisovia tutkijoita, jotka pystyvät viemään tutkimusta eteenpäin ja kilpailemaan kansainvälisessä kärjessä.

Alitalo myöntää olevansa vähän huolissaan siitä, miten suomalaiset nuoret tulevaisuudessa pärjäävät yhä kovenevien haasteiden keskellä. Suomalaisia lapsia ja nuoria suojellaan ja holhotaan hänen mielestään nykyään liian paljon, mikä helposti johtaa riskinoton karttamiseen.

– Lasten ja nuorten aivot kehittyvät formulavauhtia. Jos heille siinä vaiheessa annetaan riittävästi positiivisia haasteita, aivot oppivat käsittelemään monimutkaisia ja stressaaviakin tilanteita. Onko meidän nuorillamme tällaisia haasteita? Tulevatko haasteiden vastaanottajat vastaisuudessa yhä useammin kulttuureista, joissa nuoret ovat joutuneet oppineet selviytymään itse vaikeistakin tilanteista?

Syö­pä­tut­ki­mus on siir­ty­nyt lä­hel­le po­ti­las­ta

Syöpätutkimus on edennyt huimaa vauhtia 2000-luvun aikana. Yksi merkittävistä muutoksista on yhteinen geenikieli, joka mahdollisti perustutkimuksen, kliinisen tutkimuksen ja potilashoidon välisten rajojen murtumisen ja yksilöllisen syövänhoidon kehittymisen. Toinen suuri muutos tapahtui, kun immuunipuolustuksen jarrut opittiin kytkemään pois päältä siten, että potilaan omat valkosolut aktivoituvat syöpäsolujen kimppuun.

– Käytämme yhä enemmän suoraan potilaalta otettuja näytteitä. Uusien teknologioiden – esimerkiksi yksisoluanalyysin – avulla pystymme entistä tarkemmin tutkimaan kasvaimen monimuotoisuutta ja sitä, millaisia sen solut ovat, Alitalo kertoo.

Syöpäkasvaimet ovat yksilöllisiä, ne koostuvat useista erilaisista syöpäsoluista. Sama lääkehoito ei välttämättä tehoa kuin osaan kasvaimen soluista, ja jäljelle jääneet syöpäsolut voivat myöhemmin kehittää uuden syövän. Tehokkaan hoitomenetelmän löytämiseksi tutkijoiden on pystyttävä selvittämään kasvaimen geenivauriot ja geenien toiminta jopa yksittäisissä syöpäsoluissa ja immuunisoluissa hyvin yksityiskohtaisesti.

Tätä päivää syöpätutkimuksessa ovat myös organoidit: potilaan kasvaimen kantasoluista kasvatetut kolmiulotteiset soluviljelmät, jotka säilyttävät kasvaimen erityispiirteet. Näiden avulla voidaan testata erilaisten hoitojen tehoa juuri tietyn potilaan syöpään.

– Organoidien avulla ei ainoastaan seulota lääkeaineita, vaan niitä hyödynnetään geenivaurioiden analyysissä ja immunologisten hoitojen tutkimisessa.

Uudet menetelmät vähentävät myös eläinkokeiden tarvetta, Alitalo huomauttaa.

Uudessa iCAN-Lippulaivahankkeessa Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelma tekee yhteistyötä professori Lauri Aaltosen johtaman Soveltavan kasvaingenomiikan tutkimusohjelman sekä professori Satu Mustjoen johtaman Translationaalisen immunologian tutkimusohjelman kanssa.

La­bo­ra­to­rios­ta hoi­to­ko­kei­lui­hin kuu­des­sa vuo­des­sa?

Syöpätutkimus samoin kuin muu lääketieteellinen tutkimus hyötyvät myös biopankkien luomista uusista mahdollisuuksista ja siitä, että tekoälyn avulla entistä paremmin pystytään yhdistämään tietoa potilaan voinnista, sairaskertomuksesta ja eri rekistereistä perustutkimuksen tuottamiin tuloksiin.

– Koneoppimisen ja tekoälyn merkitys kasvaa monella taholla, ja tätä puolta tulemme kehittämään yhteistyössä Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMMin, HUSin ja FCAIn kanssa. Uusi iCAN-osaamiskeskuksemme tällä kampuksella ulottuu kaikille edellä mainituille alueille, ja se tuo mukaan myös yritysyhteistyön, mikä edistää terveysteknologian ja uusien innovaatioiden kehittämistä paremmiksi hoidoiksi, potilaan parhaaksi. 

Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelma päättyy vuoden 2024 lopussa. Mitä siihen mennessä on saavutettu?

– Päätavoite on se, että tuottamiamme tuloksia on viety vähintään hoitokokeiluihin, toivottavasti myös potilaiden hoitoon asti, Alitalo tiivistää.

 

Alitalon johtamat ohjelmat lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusohjelmayksikössä:

  • 2019 – 2024 Translational Cancer Medicine Research Program
  • 2013 – 2018 Translational Cancer Biology Research Program
  • 2007 – 2012 Molecular/Cancer Biology Research Program
  • 1999 – 2007 Molecular/Cancer Biology Research Program

Alitalon johtamat Suomen Akatemian Huippuyksiköt:

  • 2014 – 2019 Centre of Excellence in Translational Cancer Biology
  • 2006 – 2011 Centre of Excellence in Cancer Biology
  • 2000 – 2005 Program in Cancer Biology: Growth Control and Angiogenesis 

Lää­ke­tie­teel­li­sen tie­de­kun­nan tut­ki­mus­oh­jel­mayk­sik­kö

Kansainvälinen tieteellinen neuvosto arvioi ja valitsee lääketieteellisen tiedekunnan Tutkimusohjelmayksikön (TOY) tutkimusohjelmat ja ohjelmiin kuuluvat tutkimusryhmät kilpaillun haun kautta 4–6 vuoden välein.

Tällä hetkellä yksikön muodostavat yhdeksän vuosiksi 2019 - 2025 valittua tutkimusohjelmaa. Yksikön johtajana toimii apulaisprofessori Henna Tyynismaa.

Teksti: Päivi Lehtinen
 
16.9.2019/kv 

Syö­pä­lää­ke­tie­tees­sä on me­neil­lään hui­ma ke­hi­tys ja nuor­ten tut­ki­joi­den esiin­mars­si


He muodostavat Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelman. 
Kuva: Jan Tuomisto

Hyvä tutkimusorganisaatio on kuin heimoyhteisö, sanoo akatemiaprofessori Kari Alitalo – yhteistyötä, luottamusta ja riittävästi vapautta.

Tutkimuksen keskittäminen isommiksi kokonaisuuksiksi, ”hubeiksi”, on tällä hetkellä trendi kaikkialla maailmassa, toteaa akatemiaprofessori Kari Alitalo, joka johtaa lääketieteellisen tiedekunnan Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelmaa.

– Lääketieteellisen tutkimuksen menetelmät ja teknologiat ovat kehittyneet hyvin nopeasti, ja tutkimuksessa tarvitaan yhä monipuolisempaa ja syvällisempää erikoisosaamista. Lisäksi tarvittavan infrastruktuurin hankkiminen ja ylläpitäminen on kallista. Tässä tilanteessa pienten ryhmien on vaikea olla kilpailukykyisiä.

Samaa aihealuetta tutkivien ja toisiaan täydentävien ryhmien kokoaminen tutkimusohjelmaksi on yksi tapa luoda tutkimusyhteisö, jossa on riittävästi osaamista ja kilpailukykyä.

Alitalo vertaa tutkimusohjelmaa heimoyhteisöön.

– Sellainen yhteisö on ihmiselle luontainen toimintaympäristö, sopivan kokoinen. Lisää hyötyä saadaan, kun eri heimot ovat keskenään ystävällismielisessä ja stimuloivassa vuorovaikutuksessa.

Yksiköiden suurentumisessa on kuitenkin myös riskinsä. Rakenteista tulee helposti liian raskaita ja rajoittavia ja toiminnasta liian ylhäältä ohjattua.

– On tärkeää luoda olosuhteet, joissa tutkijoiden on luontevaa ja helppoa tavata toisiaan kasvokkain ilman tarpeettomia rituaaleja. Jos päädytään siihen, että on liikaa kaikenlaista hallinnollista puuhastelua, kokouksia, sähköpostipommitusta ja ylhäältä tulevaa yksityiskohtaista ohjailua, tutkijoista alkaa tuntua, ettei mikään asia ole omissa käsissä. He turhautuvat sellaiseen. On myös varottava, ettei heimon sisällä olevien alakulttuurien välille synny vääränlaisia jännitteitä.

– Luova työ kärsii, jos yhteisössä on ristiriitoja.

Nuo­ret tut­ki­jat ovat as­tu­mas­sa esiin

Alitalo on johtanut syöpätutkimukseen keskittyviä tutkimusohjelmia Meilahden kampuksella siitä asti, kun lääketieteellinen tiedekunta vuonna 1999 otti käyttöön tutkimusohjelmakonseptin. Hänen nykyinen ohjelmansa – neljäs – on kuitenkin hyvin erilainen kuin vuonna 1999 startannut Syöpäbiologian tutkimusohjelma.

– Olen kollegoilleni kiitollinen siitä, että olemme uudistuneet, vieneet tutkimusta eteenpäin ja nostaneet esille uusia kysymyksiä. Meillä on mukana uusia, kehittyviä ryhmiä, ja nuoria tutkijoita on astumassa esiin, Alitalo sanoo ja korostaa, että juuri näin tutkimusohjelmissa tulee tapahtua: projektien ja resurssien tulee vähitellen siirtyä nuoremmille.

– Tärkeintä olisikin nyt huolehtia siitä, että suurten ikäluokkien jälkeen meillä on nuoria, omilla jaloillaan seisovia tutkijoita, jotka pystyvät viemään tutkimusta eteenpäin ja kilpailemaan kansainvälisessä kärjessä.

Alitalo myöntää olevansa vähän huolissaan siitä, miten suomalaiset nuoret tulevaisuudessa pärjäävät yhä kovenevien haasteiden keskellä. Suomalaisia lapsia ja nuoria suojellaan ja holhotaan hänen mielestään nykyään liian paljon, mikä helposti johtaa riskinoton karttamiseen.

– Lasten ja nuorten aivot kehittyvät formulavauhtia. Jos heille siinä vaiheessa annetaan riittävästi positiivisia haasteita, aivot oppivat käsittelemään monimutkaisia ja stressaaviakin tilanteita. Onko meidän nuorillamme tällaisia haasteita? Tulevatko haasteiden vastaanottajat vastaisuudessa yhä useammin kulttuureista, joissa nuoret ovat joutuneet oppineet selviytymään itse vaikeistakin tilanteista?

Syö­pä­tut­ki­mus on siir­ty­nyt lä­hel­le po­ti­las­ta

Syöpätutkimus on edennyt huimaa vauhtia 2000-luvun aikana. Yksi merkittävistä muutoksista on yhteinen geenikieli, joka mahdollisti perustutkimuksen, kliinisen tutkimuksen ja potilashoidon välisten rajojen murtumisen ja yksilöllisen syövänhoidon kehittymisen. Toinen suuri muutos tapahtui, kun immuunipuolustuksen jarrut opittiin kytkemään pois päältä siten, että potilaan omat valkosolut aktivoituvat syöpäsolujen kimppuun.

– Käytämme yhä enemmän suoraan potilaalta otettuja näytteitä. Uusien teknologioiden – esimerkiksi yksisoluanalyysin – avulla pystymme entistä tarkemmin tutkimaan kasvaimen monimuotoisuutta ja sitä, millaisia sen solut ovat, Alitalo kertoo.

Syöpäkasvaimet ovat yksilöllisiä, ne koostuvat useista erilaisista syöpäsoluista. Sama lääkehoito ei välttämättä tehoa kuin osaan kasvaimen soluista, ja jäljelle jääneet syöpäsolut voivat myöhemmin kehittää uuden syövän. Tehokkaan hoitomenetelmän löytämiseksi tutkijoiden on pystyttävä selvittämään kasvaimen geenivauriot ja geenien toiminta jopa yksittäisissä syöpäsoluissa ja immuunisoluissa hyvin yksityiskohtaisesti.

Tätä päivää syöpätutkimuksessa ovat myös organoidit: potilaan kasvaimen kantasoluista kasvatetut kolmiulotteiset soluviljelmät, jotka säilyttävät kasvaimen erityispiirteet. Näiden avulla voidaan testata erilaisten hoitojen tehoa juuri tietyn potilaan syöpään.

– Organoidien avulla ei ainoastaan seulota lääkeaineita, vaan niitä hyödynnetään geenivaurioiden analyysissä ja immunologisten hoitojen tutkimisessa.

Uudet menetelmät vähentävät myös eläinkokeiden tarvetta, Alitalo huomauttaa.

Uudessa iCAN-Lippulaivahankkeessa Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelma tekee yhteistyötä professori Lauri Aaltosen johtaman Soveltavan kasvaingenomiikan tutkimusohjelman sekä professori Satu Mustjoen johtaman Translationaalisen immunologian tutkimusohjelman kanssa.

La­bo­ra­to­rios­ta hoi­to­ko­kei­lui­hin kuu­des­sa vuo­des­sa?

Syöpätutkimus samoin kuin muu lääketieteellinen tutkimus hyötyvät myös biopankkien luomista uusista mahdollisuuksista ja siitä, että tekoälyn avulla entistä paremmin pystytään yhdistämään tietoa potilaan voinnista, sairaskertomuksesta ja eri rekistereistä perustutkimuksen tuottamiin tuloksiin.

– Koneoppimisen ja tekoälyn merkitys kasvaa monella taholla, ja tätä puolta tulemme kehittämään yhteistyössä Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMMin, HUSin ja FCAIn kanssa. Uusi iCAN-osaamiskeskuksemme tällä kampuksella ulottuu kaikille edellä mainituille alueille, ja se tuo mukaan myös yritysyhteistyön, mikä edistää terveysteknologian ja uusien innovaatioiden kehittämistä paremmiksi hoidoiksi, potilaan parhaaksi. 

Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelma päättyy vuoden 2024 lopussa. Mitä siihen mennessä on saavutettu?

– Päätavoite on se, että tuottamiamme tuloksia on viety vähintään hoitokokeiluihin, toivottavasti myös potilaiden hoitoon asti, Alitalo tiivistää.

 

Alitalon johtamat ohjelmat lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusohjelmayksikössä:

  • 2019 – 2024 Translational Cancer Medicine Research Program
  • 2013 – 2018 Translational Cancer Biology Research Program
  • 2007 – 2012 Molecular/Cancer Biology Research Program
  • 1999 – 2007 Molecular/Cancer Biology Research Program

Alitalon johtamat Suomen Akatemian Huippuyksiköt:

  • 2014 – 2019 Centre of Excellence in Translational Cancer Biology
  • 2006 – 2011 Centre of Excellence in Cancer Biology
  • 2000 – 2005 Program in Cancer Biology: Growth Control and Angiogenesis 

Lää­ke­tie­teel­li­sen tie­de­kun­nan tut­ki­mus­oh­jel­mayk­sik­kö

Kansainvälinen tieteellinen neuvosto arvioi ja valitsee lääketieteellisen tiedekunnan Tutkimusohjelmayksikön (TOY) tutkimusohjelmat ja ohjelmiin kuuluvat tutkimusryhmät kilpaillun haun kautta 4–6 vuoden välein.

Tällä hetkellä yksikön muodostavat yhdeksän vuosiksi 2019 - 2025 valittua tutkimusohjelmaa. Yksikön johtajana toimii apulaisprofessori Henna Tyynismaa.

Teksti: Päivi Lehtinen
 
16.9.2019/kv