link
 
HAKU
suomeksi in English
Biomedicum Helsinki 1 Haartmaninkatu 8
00290 Helsinki

Biomedicum Helsinki 2 Tukholmankatu 8
00290 Helsinki

puh. 0294 1911 / 09 4711
 
© 2019 Biomedicum Helsinki - säätiö
 
Olet tässä: Etusivu > Ajankohtaista
 

Koi­rien pe­lon ja ih­mis­ten mie­len­ter­veys­häi­riöi­den taus­tal­la sa­mo­ja te­ki­jöi­tä


Nyt julkaistun tutkimuksen aineistona olivat saksanpaimenkoirat.
Kuva: Airbrush-m – CC0

Professori Hannes Lohen ryhmä on tunnistanut yli kolmensadan saksanpaimenkoiran aineiston avulla kaksi geenialuetta, joista toinen liittyy koirien pelokkuuteen ja toinen ääniarkuuteen. Pelokkuuteen liitetty geenialue vastaa ihmisen kromosomi 18:n aluetta, joka on liitetty erilaisiin psykiatrisiin sairauksiin. Ääniarkuuteen liitetty alue sisältää puolestaan useita ihmisten ja koirien käyttäytymiseen ja psykiatrisiin sairauksiin liittyviä geenejä.

Tutkimuksessa keskityttiin kahteen koirien pelon muotoon, ääniarkuuteen sekä yleiseen pelokkuuteen, johon luetaan vieraiden ihmisten ja uusien tilanteiden pelko. Suomalaisista koirista ääniarkuutta on havaittu jopa 40 prosentilla, ja neljäsosan on arvioitu kärsivän pelokkuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että koirien pelokkuus vastaisi ihmisten ahdistuneisuushäiriötä ja toimisi tutkimusmallina sille.

- Pelko on eläinten luontainen, elintärkeä reaktio. Kun se on liiallista ja hallitsee esimerkiksi koiran elämää, se muuttuu kuitenkin ongelmallisiksi käytöshäiriöksi, kertoo tohtorikoulutettava Riika Sarviaho Helsingin yliopistosta.

Koirien käytöshäiriöihin kuuluvat esimerkiksi eroahdistus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä erilaiset fobiat. Pelko voi näkyä aggressiivisuutena, joka saattaa pahimmillaan johtaa toisiin koiriin tai ihmisiin kohdistuviin hyökkäyksiin.

Tutkimusta varten yli kolmesataa saksanpaimenkoiran omistajaa täytti käyttäytymiskyselyn. Kysely oli jo aiemmin käyttäytymistestien perusteella todettu luotettavaksi välineeksi. Kyselyvastauksiin perustuen jokaiselle koiralle määritettiin pelon voimakkuutta kuvaava pisteytys.

- Käyttäytymisen tulkitseminen ja mittaaminen on haastavaa, mutta se on tärkeä vaihe tutkimuksen onnistumiseksi. Kaikkein arimmat koirat karsiutuvat populaatiosta, joten niiden määrä jää usein hyvin vähäiseksi. Tutkimukseen otettiinkin mukaan myös lievempiä tapauksia aineiston kasvattamiseksi, jatkaa professori Hannes Lohi.

Pe­lok­kuu­den taus­tal­la lä­hes ident­ti­set gee­nia­lu­eet

Geenitutkimuksen perusteella koirien yleinen pelokkuus liittyi kromosomin 7 alueeseen, joka on geeneiltään lähes identtinen tietyn ihmisten kromosomin 18 alueen kanssa.

- Tämä on todella kiinnostava havainto, sillä ihmisten kromosomialue 18p11 on liitetty jo 1990-luvulla useisiin neuropsykiatrisiin sairauksiin, kuten skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Pelko on olennainen osa monia psykiatrisia sairauksia. Skitsofreniaa on jopa kuvailtu kroonisena pelkona. Tulosten perusteella on mahdollista, että koirien pelokkuuden ja ihmisten psykoosisairauksien taustalla on samoja vaikuttavia tekijöitä, Riika Sarviaho toteaa.

Jatkotutkimuksissa on tärkeää varmistaa geenialueen merkitys sekä tunnistaa pelokkuuteen liittyviä geenimuunnoksia. Geenilöytöjen avulla voidaan ymmärtää paremmin koirien pelon syntymekanismeja hermostossa ja verrata niitä vastaaviin ihmissairauksiin.

Ääniar­kuut­ta esiin­tyy myös ih­mi­sil­lä

Koirien ääniarkuudesta puhutaan, kun koira osoittaa pelkoa vaikkapa ukkosen tai ilotulituksen aikana. Ääniarkuutta pidetään eläinlääketieteessä omana diagnoosinaan, eivätkä ääniarat koirat välttämättä ole muuten arkoja.

Äänille herkistymistä esiintyy myös ihmisillä - esimerkiksi ihmisten misofoniassa ja hyperakusiassa tietyt äänet aiheuttavat epämukavuuden tunnetta, pelkoa tai jopa raivoa. Sairauksien geneettinen tausta on kuitenkin edelleen huonosti tunnettu sekä ihmis- että eläinlääketieteessä.

- Saksanpaimenkoiralta löydetty ääniarkuuteen liittyvä geenialue on kiinnostava. Alueella on useita jo aiemmin ihmisten psykiatrisiin sairauksiin liitettyjä geenejä. Siellä sijaitsee esimerkiksi hermoston välittäjäaine glutamaatin reseptoria koodaava geeni, joka on liitetty sekä ahdistuneisuuteen että kuulon toimintaan. Toinen kiinnostava geeni on oksitosiinireseptorigeeni OXTR, joka on yhdistetty ahdistuneisuuteen, stressiin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Tämänkin geenialueen tarkempi analyysi jatkuu, kertoo professori Lohi.

Tutkimuksen tulokset tukevat tutkijoiden ajatusta siitä, että koirien arkuus on perinnöllistä. Jatkotutkimusten tarve suuremmassa aineistossa on keskeistä nyt löydettyjen geenialueiden roolin vahvistamiseksi sekä mahdollisten uusien geenialueiden ja varsinaisten riskigeenien tunnistamiseksi.

Geenilöydöt koirien käyttäytymistutkimuksissa ovat toistaiseksi harvinaisia ja nyt julkaistu tutkimus on ensimmäinen yhden rodun sisällä tehty tutkimus, jossa on havaittu merkitsevä yhteys koirien arkuuden ja geneettisten alueiden välillä.

Hannes Lohen johtama tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Tätä tutkimusta ovat tukeneet muun muassa Euroopan tiedeneuvosto (260997 DOGPSYCH), Suomen Akatemia (268019), ERA-NET Neuron Mental Disorders, Jane ja Aatos Erkin Säätiö, Helsingin yliopiston tohtoriohjelmat (ILS ja DVM), Sigrid Juseliuksen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Ella ja Georg Ehrnrooth säätiö, Folkhälsanin tutkimuskeskus ja Oulun yliopisto.

Viite: Sarviaho R, Hakosalo O, Tiira K, Sulkama S, Salmela E, Hytönen MK, Sillanpää MJ, Lohi H. Two novel genomic regions associated with fearfulness in dogs overlap human neuropsychiatric loci, Translational Psychiatry 9, article number 18 (2019)

Lisätiedot:
Hannes Lohi, hannes.loho@helsinki.fi
Riika Sarviaho, riika.sarviaho@helsinki.fi

Teksti: COMMS-MEILAHTI

22.1.2019/kv

Koi­rien pe­lon ja ih­mis­ten mie­len­ter­veys­häi­riöi­den taus­tal­la sa­mo­ja te­ki­jöi­tä


Nyt julkaistun tutkimuksen aineistona olivat saksanpaimenkoirat.
Kuva: Airbrush-m – CC0

Professori Hannes Lohen ryhmä on tunnistanut yli kolmensadan saksanpaimenkoiran aineiston avulla kaksi geenialuetta, joista toinen liittyy koirien pelokkuuteen ja toinen ääniarkuuteen. Pelokkuuteen liitetty geenialue vastaa ihmisen kromosomi 18:n aluetta, joka on liitetty erilaisiin psykiatrisiin sairauksiin. Ääniarkuuteen liitetty alue sisältää puolestaan useita ihmisten ja koirien käyttäytymiseen ja psykiatrisiin sairauksiin liittyviä geenejä.

Tutkimuksessa keskityttiin kahteen koirien pelon muotoon, ääniarkuuteen sekä yleiseen pelokkuuteen, johon luetaan vieraiden ihmisten ja uusien tilanteiden pelko. Suomalaisista koirista ääniarkuutta on havaittu jopa 40 prosentilla, ja neljäsosan on arvioitu kärsivän pelokkuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että koirien pelokkuus vastaisi ihmisten ahdistuneisuushäiriötä ja toimisi tutkimusmallina sille.

- Pelko on eläinten luontainen, elintärkeä reaktio. Kun se on liiallista ja hallitsee esimerkiksi koiran elämää, se muuttuu kuitenkin ongelmallisiksi käytöshäiriöksi, kertoo tohtorikoulutettava Riika Sarviaho Helsingin yliopistosta.

Koirien käytöshäiriöihin kuuluvat esimerkiksi eroahdistus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä erilaiset fobiat. Pelko voi näkyä aggressiivisuutena, joka saattaa pahimmillaan johtaa toisiin koiriin tai ihmisiin kohdistuviin hyökkäyksiin.

Tutkimusta varten yli kolmesataa saksanpaimenkoiran omistajaa täytti käyttäytymiskyselyn. Kysely oli jo aiemmin käyttäytymistestien perusteella todettu luotettavaksi välineeksi. Kyselyvastauksiin perustuen jokaiselle koiralle määritettiin pelon voimakkuutta kuvaava pisteytys.

- Käyttäytymisen tulkitseminen ja mittaaminen on haastavaa, mutta se on tärkeä vaihe tutkimuksen onnistumiseksi. Kaikkein arimmat koirat karsiutuvat populaatiosta, joten niiden määrä jää usein hyvin vähäiseksi. Tutkimukseen otettiinkin mukaan myös lievempiä tapauksia aineiston kasvattamiseksi, jatkaa professori Hannes Lohi.

Pe­lok­kuu­den taus­tal­la lä­hes ident­ti­set gee­nia­lu­eet

Geenitutkimuksen perusteella koirien yleinen pelokkuus liittyi kromosomin 7 alueeseen, joka on geeneiltään lähes identtinen tietyn ihmisten kromosomin 18 alueen kanssa.

- Tämä on todella kiinnostava havainto, sillä ihmisten kromosomialue 18p11 on liitetty jo 1990-luvulla useisiin neuropsykiatrisiin sairauksiin, kuten skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Pelko on olennainen osa monia psykiatrisia sairauksia. Skitsofreniaa on jopa kuvailtu kroonisena pelkona. Tulosten perusteella on mahdollista, että koirien pelokkuuden ja ihmisten psykoosisairauksien taustalla on samoja vaikuttavia tekijöitä, Riika Sarviaho toteaa.

Jatkotutkimuksissa on tärkeää varmistaa geenialueen merkitys sekä tunnistaa pelokkuuteen liittyviä geenimuunnoksia. Geenilöytöjen avulla voidaan ymmärtää paremmin koirien pelon syntymekanismeja hermostossa ja verrata niitä vastaaviin ihmissairauksiin.

Ääniar­kuut­ta esiin­tyy myös ih­mi­sil­lä

Koirien ääniarkuudesta puhutaan, kun koira osoittaa pelkoa vaikkapa ukkosen tai ilotulituksen aikana. Ääniarkuutta pidetään eläinlääketieteessä omana diagnoosinaan, eivätkä ääniarat koirat välttämättä ole muuten arkoja.

Äänille herkistymistä esiintyy myös ihmisillä - esimerkiksi ihmisten misofoniassa ja hyperakusiassa tietyt äänet aiheuttavat epämukavuuden tunnetta, pelkoa tai jopa raivoa. Sairauksien geneettinen tausta on kuitenkin edelleen huonosti tunnettu sekä ihmis- että eläinlääketieteessä.

- Saksanpaimenkoiralta löydetty ääniarkuuteen liittyvä geenialue on kiinnostava. Alueella on useita jo aiemmin ihmisten psykiatrisiin sairauksiin liitettyjä geenejä. Siellä sijaitsee esimerkiksi hermoston välittäjäaine glutamaatin reseptoria koodaava geeni, joka on liitetty sekä ahdistuneisuuteen että kuulon toimintaan. Toinen kiinnostava geeni on oksitosiinireseptorigeeni OXTR, joka on yhdistetty ahdistuneisuuteen, stressiin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Tämänkin geenialueen tarkempi analyysi jatkuu, kertoo professori Lohi.

Tutkimuksen tulokset tukevat tutkijoiden ajatusta siitä, että koirien arkuus on perinnöllistä. Jatkotutkimusten tarve suuremmassa aineistossa on keskeistä nyt löydettyjen geenialueiden roolin vahvistamiseksi sekä mahdollisten uusien geenialueiden ja varsinaisten riskigeenien tunnistamiseksi.

Geenilöydöt koirien käyttäytymistutkimuksissa ovat toistaiseksi harvinaisia ja nyt julkaistu tutkimus on ensimmäinen yhden rodun sisällä tehty tutkimus, jossa on havaittu merkitsevä yhteys koirien arkuuden ja geneettisten alueiden välillä.

Hannes Lohen johtama tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Tätä tutkimusta ovat tukeneet muun muassa Euroopan tiedeneuvosto (260997 DOGPSYCH), Suomen Akatemia (268019), ERA-NET Neuron Mental Disorders, Jane ja Aatos Erkin Säätiö, Helsingin yliopiston tohtoriohjelmat (ILS ja DVM), Sigrid Juseliuksen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Ella ja Georg Ehrnrooth säätiö, Folkhälsanin tutkimuskeskus ja Oulun yliopisto.

Viite: Sarviaho R, Hakosalo O, Tiira K, Sulkama S, Salmela E, Hytönen MK, Sillanpää MJ, Lohi H. Two novel genomic regions associated with fearfulness in dogs overlap human neuropsychiatric loci, Translational Psychiatry 9, article number 18 (2019)

Lisätiedot:
Hannes Lohi, hannes.loho@helsinki.fi
Riika Sarviaho, riika.sarviaho@helsinki.fi

Teksti: COMMS-MEILAHTI

22.1.2019/kv