link
 
HAKU
suomeksi in English
Biomedicum Helsinki 1 Haartmaninkatu 8
00290 Helsinki

Biomedicum Helsinki 2 Tukholmankatu 8
00290 Helsinki

puh. 0294 1911 / 09 4711
 
© 2018 Biomedicum Helsinki - säätiö
 
Olet tässä: Etusivu > Ajankohtaista
 

Satu Must­jo­ki: Syö­pä­tut­ki­muk­sen ly­hyt­nä­köi­nen ra­hoit­ta­mi­nen lyk­kää hoi­don lä­pi­mur­to­ja

Syöpätutkimuksessa on otettu suuria edistysaskelia, joista seuraava voisi olla potilaan oman puolustusjärjestelmän aktivoimiseen perustuva hoito. Samaan aikaan leikkaukset ja liian lyhyet rahoitusjaksot vaikeuttavat kotimaisten huippututkijoiden työtä, kertoo tutkija Satu Mustjoki.

Kaksikymmentä vuotta sitten krooninen myelooinen leukemia oli kuolemantuomio. Siihen sairastuneet menehtyivät viiden vuoden sisällä diagnoosista.

1990-luvulla syöpätutkimuksessa tehtiin kuitenkin merkittävä läpimurto, joka muutti tilanteen. Taudin aiemmin tunnistettuun geneettiseen poikkeavuuteen pystyttiin kehittämään kohdennettu lääkehoito.

Lääkkeen ansiosta krooniseen myelooiseen leukemiaan sairastuneiden potilaiden eliniänodote on nykyään sama kuin suomalaisilla keskimäärin.

- Krooninen myelooinen leukemia oli ensimmäinen syöpä, jota tutkimalla ymmärrettiin syövän syntymisen taustalla oleva geneettinen muutos, kertoo Satu Mustjoki, päätutkija ja tutkimusryhmän johtaja Helsingin yliopiston ja yliopistollisen sairaalan hematologisen tutkimuksen osastolta. Mustjoen tutkimusryhmä on tutkinut veritauteja jo kymmenen vuotta.

Im­mu­no­lo­gi­ses­ta hoi­dos­ta rat­kai­su

Seuraava suuri kysymys on, miten kroonisen myelooisen leukemian hoitoa voitaisiin kehittää tai soveltaa muihin syöpiin. Mustjoen tutkimusryhmän tähtäimessä on parantavan hoidon löytäminen, sillä nykyisellä lääkkeellä on sivuvaikutuksia ja se on kallis. Tutkimusryhmä tutkii tällä hetkellä sitä, miksi osa sairastuneista potilaista pystyy lopettamaan lääkityksen kokonaan.

- Näyttää siltä, että ihmisen oma immunologinen puolustusmekanismi on tärkeässä roolissa. Osalla potilaista puolustusjärjestelmä on aktivoitunut, mikä voi johtaa siihen, että lääkehoidon lopetus onnistuu, Mustjoki kertoo.

Kun lääke krooniseen myelooiseen leukemian hoitoon aikanaan kehitettiin, se aiheutti tutkijoissa laajaa innostusta. Ajateltiin, että samaa esimerkkiä seuraamalla pystyttäisiin kehittämään toimiva hoito myös muihin leukemioihin ja syöpiin.

Osittain se pitääkin paikkaansa: samat lääkkeet toimivat hoitona myös joillakin akuuttia lymfaattista leukemiaa sairastavista potilaista, ja näyttää siltä, että syövän geneettisen mekanismin ymmärtäminen on poikinut muitakin kohdennettuja hoitoja. Valitettavasti kaikki syöpätyypit eivät kuitenkaan ole yhtä yksinkertaisia.

- Yleensä niistä löytyy monia erilaisia mekanismia. Silloin ei riitä, että yhtä poikkeavaa proteiinia estetään tietyllä lääkkeellä, vaan tarvitaan yhdistelmähoitoja, Mustjoki sanoo.

On­nis­tu­nut tut­ki­mus vaa­tii ai­kaa ja ra­haa

Suomessa on paljon huippuosaamista ja perusedellytykset syöpätutkimuksen tekemiseen ovat kunnossa.

- Suomessa pystytään käyttämään tutkimuksessa potilaasta saatuja näytteitä, ja se on tärkeä lähtökohta. Meillä suomalaisissa yliopistoissa on myös hyvä yhteys klinikan puolelle ja potilaita hoitaviin lääkäreihin, eli potilastiedot saadaan yhdistettyä tutkittaviin soluihin. Se ei ole kaikkialla itsestään selvää, Mustjoki kertoo.

Suurin haaste kotimaiselle syöpätutkimukselle on Mustjoen mukaan rahoitus. Yliopistoihin kohdistuneet leikkaukset ovat vaikeuttaneet kotimaisen syöpätutkimuksen tekemistä merkittävästi.

- Säätiörahoitus ja yksityinen rahoitus eivät ehkä ole vähentyneet, mutta valtion tutkimusrahoituksen määrä on pienentynyt huomattavasti. Se tarkoittaa sitä, että yliopistosairaalassa, jossa on tarkoitus tehdä tutkimusta ja sitä kautta saada potilaille parasta hoitoa, tutkimuksen teko on vaikeutunut huomattavasti, Mustjoki kertoo.

Tutkijan mukaan myös rahoitusjaksot ovat liian lyhyitä. Jos rahoitusta on luvassa esimerkiksi vuoden jaksoissa, on vaikeaa tehdä pitkän ajan suunnitelmia ja olla innovatiivinen. Silloin monet läpimurrot voivat jäädä tekemättä.

Myös väitöskirjatutkimuksen ja yliopistotutkimuksen rahoitusta on vähennetty. Tämä heijastuu suoraan tutkijoihin. Heille ei pystytä tarjoamaan kotimaassa työpaikkoja ja virkoja, jolloin katse suuntautuu helposti ulkomaille. Lisäksi rahoitusta täytyy hakea monesta eri lähteestä, mikä on ajankäytöllisesti varsinaisesta tutkimuksesta pois.

Lä­pi­mur­rot tu­le­vat pit­kän työn seu­rauk­se­na - ja jos­kus sat­tu­mal­ta

Vaikka syöpätutkimuksessa tulokset eivät näy saman tien, ne voivat kuitenkin lopulta osoittautua mullistaviksi.

Mustjoki nostaa esimerkiksi vuoden 2018 lääketieteen Nobel-palkinnon voittajat James P. Allisonin ja Tasuko Honjun, jotka tutkivat alun perin perusimmunologiaa, eli T-solun aktivoitumista. He eivät ensiksi ajatelleet tutkivansa syöpäimmunologiahoitoja, mutta huomasivat tutkimuksensa johtaneen siihen.

- Kun ymmärrettiin, miten normaalit T-solut toimivat ja miten syöpä vaikuttaa niiden toimintaan, pystyttiin kehittämään uusia hoitomuotoja, kuten erilaisia syöpäimmunologisia vasta-aineita. Viimeisimpien viiden vuoden aikana ollaan kehitetty mullistavia hoitoja, jotka ovat muuttaneet syövän hoidon, Mustjoki kertoo.

Jos tutkimuksen rahoitus olisi ollut lyhytnäköisempää, eikä esimerkiksi T-solujen normaalin toiminnan ymmärtämistä olisi pidetty tärkeänä, läpimurtoa ei olisi koskaan tullut.

Seu­raa­va lä­pi­mur­to im­mu­no­lo­gi­sen hoi­don sa­ral­la

Tällä hetkellä lupaavat immunologiset hoidot ovat käytössä muutamassa syövässä, kuten melanoomassa ja tietyissä keuhkosyövissä. Niiden lisäksi löytyy suuri joukko muita syöpiä, joista ei osata vielä sanoa, toimivatko immunologiset hoidot niihin.

- Uskoisin seuraavan syöpätutkimuksen läpimurron tulevan siitä, että opimme ymmärtämään paremmin kaikkien syöpätyyppien yksilöllisiä ominaisuuksia ja sitä, onko se nimenomaan immunologia vai joku muu osa-alue, johon voidaan vaikuttaa kyseisen potilaan kohdalla. On tärkeää tunnistaa, minkä tyyppinen syöpä on kyseessä, jotta voidaan tarjota parasta mahdollista hoitoa, Mustjoki sanoo.

Koska syöpää esiintyy yleisimmin vanhemmalla väestöllä, eliniän kasvaessa myös syöpätapausmäärät ovat kasvaneet. Samaan aikaan syöpäkuolleisuus on kuitenkin paljon aiempaa alhaisempi.

- Moneen syöpään on pystytty kehittämään hyviä ja toimivia hoitoja. Suomalaisia voi lohduttaa se, että täällä ollaan syövänhoidossa ihan maailman huipputasolla ja hoidon tulokset ovat erinomaisia, Mustjoki muistuttaa.

Lue lisää tutkimuksista, jotka juuri nyt muuttavat maailmaa

Tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin kaudelle 2019-2013

Satu Must­jo­ki

Satu Mustjoki on translationaalisen hematologian professori, päätutkija ja tutkimusryhmän johtaja Helsingin yliopiston ja yliopistollisen sairaalan hematologisen tutkimuksen osastolla.

Mustjoki on tutkinut veritauteja kymmenen vuotta. Hänen tutkimusryhmänsä projektit keskittyvät syöpään kohdistuvan immuunivasteen tutkimiseen, uusien hoitokohteiden löytämiseen erilaisissa leukemioissa sekä autoimmuunitauteihin ja niiden geneettisiin mekanismeihin.

Kiinnostavinta omalla alalla juuri nyt:

- Uudet yksisolutekniikat mahdollistavat sekä syöpäsolujen että immuunipuolustusjärjestelmän solujen tutkimisen. Näillä tekniikoilla pystytään selvittämään yhden solun kaikkien geenien ilmentymä tai niiden poikkeavuudet. Se auttaa ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, miksi syövät ovat keskenään erilaisia.

Teksti: Eevi Näsänen
Kuvat: Johanna Taskinen

29.11.2018/kv

Satu Must­jo­ki: Syö­pä­tut­ki­muk­sen ly­hyt­nä­köi­nen ra­hoit­ta­mi­nen lyk­kää hoi­don lä­pi­mur­to­ja

Syöpätutkimuksessa on otettu suuria edistysaskelia, joista seuraava voisi olla potilaan oman puolustusjärjestelmän aktivoimiseen perustuva hoito. Samaan aikaan leikkaukset ja liian lyhyet rahoitusjaksot vaikeuttavat kotimaisten huippututkijoiden työtä, kertoo tutkija Satu Mustjoki.

Kaksikymmentä vuotta sitten krooninen myelooinen leukemia oli kuolemantuomio. Siihen sairastuneet menehtyivät viiden vuoden sisällä diagnoosista.

1990-luvulla syöpätutkimuksessa tehtiin kuitenkin merkittävä läpimurto, joka muutti tilanteen. Taudin aiemmin tunnistettuun geneettiseen poikkeavuuteen pystyttiin kehittämään kohdennettu lääkehoito.

Lääkkeen ansiosta krooniseen myelooiseen leukemiaan sairastuneiden potilaiden eliniänodote on nykyään sama kuin suomalaisilla keskimäärin.

- Krooninen myelooinen leukemia oli ensimmäinen syöpä, jota tutkimalla ymmärrettiin syövän syntymisen taustalla oleva geneettinen muutos, kertoo Satu Mustjoki, päätutkija ja tutkimusryhmän johtaja Helsingin yliopiston ja yliopistollisen sairaalan hematologisen tutkimuksen osastolta. Mustjoen tutkimusryhmä on tutkinut veritauteja jo kymmenen vuotta.

Im­mu­no­lo­gi­ses­ta hoi­dos­ta rat­kai­su

Seuraava suuri kysymys on, miten kroonisen myelooisen leukemian hoitoa voitaisiin kehittää tai soveltaa muihin syöpiin. Mustjoen tutkimusryhmän tähtäimessä on parantavan hoidon löytäminen, sillä nykyisellä lääkkeellä on sivuvaikutuksia ja se on kallis. Tutkimusryhmä tutkii tällä hetkellä sitä, miksi osa sairastuneista potilaista pystyy lopettamaan lääkityksen kokonaan.

- Näyttää siltä, että ihmisen oma immunologinen puolustusmekanismi on tärkeässä roolissa. Osalla potilaista puolustusjärjestelmä on aktivoitunut, mikä voi johtaa siihen, että lääkehoidon lopetus onnistuu, Mustjoki kertoo.

Kun lääke krooniseen myelooiseen leukemian hoitoon aikanaan kehitettiin, se aiheutti tutkijoissa laajaa innostusta. Ajateltiin, että samaa esimerkkiä seuraamalla pystyttäisiin kehittämään toimiva hoito myös muihin leukemioihin ja syöpiin.

Osittain se pitääkin paikkaansa: samat lääkkeet toimivat hoitona myös joillakin akuuttia lymfaattista leukemiaa sairastavista potilaista, ja näyttää siltä, että syövän geneettisen mekanismin ymmärtäminen on poikinut muitakin kohdennettuja hoitoja. Valitettavasti kaikki syöpätyypit eivät kuitenkaan ole yhtä yksinkertaisia.

- Yleensä niistä löytyy monia erilaisia mekanismia. Silloin ei riitä, että yhtä poikkeavaa proteiinia estetään tietyllä lääkkeellä, vaan tarvitaan yhdistelmähoitoja, Mustjoki sanoo.

On­nis­tu­nut tut­ki­mus vaa­tii ai­kaa ja ra­haa

Suomessa on paljon huippuosaamista ja perusedellytykset syöpätutkimuksen tekemiseen ovat kunnossa.

- Suomessa pystytään käyttämään tutkimuksessa potilaasta saatuja näytteitä, ja se on tärkeä lähtökohta. Meillä suomalaisissa yliopistoissa on myös hyvä yhteys klinikan puolelle ja potilaita hoitaviin lääkäreihin, eli potilastiedot saadaan yhdistettyä tutkittaviin soluihin. Se ei ole kaikkialla itsestään selvää, Mustjoki kertoo.

Suurin haaste kotimaiselle syöpätutkimukselle on Mustjoen mukaan rahoitus. Yliopistoihin kohdistuneet leikkaukset ovat vaikeuttaneet kotimaisen syöpätutkimuksen tekemistä merkittävästi.

- Säätiörahoitus ja yksityinen rahoitus eivät ehkä ole vähentyneet, mutta valtion tutkimusrahoituksen määrä on pienentynyt huomattavasti. Se tarkoittaa sitä, että yliopistosairaalassa, jossa on tarkoitus tehdä tutkimusta ja sitä kautta saada potilaille parasta hoitoa, tutkimuksen teko on vaikeutunut huomattavasti, Mustjoki kertoo.

Tutkijan mukaan myös rahoitusjaksot ovat liian lyhyitä. Jos rahoitusta on luvassa esimerkiksi vuoden jaksoissa, on vaikeaa tehdä pitkän ajan suunnitelmia ja olla innovatiivinen. Silloin monet läpimurrot voivat jäädä tekemättä.

Myös väitöskirjatutkimuksen ja yliopistotutkimuksen rahoitusta on vähennetty. Tämä heijastuu suoraan tutkijoihin. Heille ei pystytä tarjoamaan kotimaassa työpaikkoja ja virkoja, jolloin katse suuntautuu helposti ulkomaille. Lisäksi rahoitusta täytyy hakea monesta eri lähteestä, mikä on ajankäytöllisesti varsinaisesta tutkimuksesta pois.

Lä­pi­mur­rot tu­le­vat pit­kän työn seu­rauk­se­na - ja jos­kus sat­tu­mal­ta

Vaikka syöpätutkimuksessa tulokset eivät näy saman tien, ne voivat kuitenkin lopulta osoittautua mullistaviksi.

Mustjoki nostaa esimerkiksi vuoden 2018 lääketieteen Nobel-palkinnon voittajat James P. Allisonin ja Tasuko Honjun, jotka tutkivat alun perin perusimmunologiaa, eli T-solun aktivoitumista. He eivät ensiksi ajatelleet tutkivansa syöpäimmunologiahoitoja, mutta huomasivat tutkimuksensa johtaneen siihen.

- Kun ymmärrettiin, miten normaalit T-solut toimivat ja miten syöpä vaikuttaa niiden toimintaan, pystyttiin kehittämään uusia hoitomuotoja, kuten erilaisia syöpäimmunologisia vasta-aineita. Viimeisimpien viiden vuoden aikana ollaan kehitetty mullistavia hoitoja, jotka ovat muuttaneet syövän hoidon, Mustjoki kertoo.

Jos tutkimuksen rahoitus olisi ollut lyhytnäköisempää, eikä esimerkiksi T-solujen normaalin toiminnan ymmärtämistä olisi pidetty tärkeänä, läpimurtoa ei olisi koskaan tullut.

Seu­raa­va lä­pi­mur­to im­mu­no­lo­gi­sen hoi­don sa­ral­la

Tällä hetkellä lupaavat immunologiset hoidot ovat käytössä muutamassa syövässä, kuten melanoomassa ja tietyissä keuhkosyövissä. Niiden lisäksi löytyy suuri joukko muita syöpiä, joista ei osata vielä sanoa, toimivatko immunologiset hoidot niihin.

- Uskoisin seuraavan syöpätutkimuksen läpimurron tulevan siitä, että opimme ymmärtämään paremmin kaikkien syöpätyyppien yksilöllisiä ominaisuuksia ja sitä, onko se nimenomaan immunologia vai joku muu osa-alue, johon voidaan vaikuttaa kyseisen potilaan kohdalla. On tärkeää tunnistaa, minkä tyyppinen syöpä on kyseessä, jotta voidaan tarjota parasta mahdollista hoitoa, Mustjoki sanoo.

Koska syöpää esiintyy yleisimmin vanhemmalla väestöllä, eliniän kasvaessa myös syöpätapausmäärät ovat kasvaneet. Samaan aikaan syöpäkuolleisuus on kuitenkin paljon aiempaa alhaisempi.

- Moneen syöpään on pystytty kehittämään hyviä ja toimivia hoitoja. Suomalaisia voi lohduttaa se, että täällä ollaan syövänhoidossa ihan maailman huipputasolla ja hoidon tulokset ovat erinomaisia, Mustjoki muistuttaa.

Lue lisää tutkimuksista, jotka juuri nyt muuttavat maailmaa

Tutustu Helsingin yliopiston hallitusohjelmatavoitteisiin kaudelle 2019-2013

Satu Must­jo­ki

Satu Mustjoki on translationaalisen hematologian professori, päätutkija ja tutkimusryhmän johtaja Helsingin yliopiston ja yliopistollisen sairaalan hematologisen tutkimuksen osastolla.

Mustjoki on tutkinut veritauteja kymmenen vuotta. Hänen tutkimusryhmänsä projektit keskittyvät syöpään kohdistuvan immuunivasteen tutkimiseen, uusien hoitokohteiden löytämiseen erilaisissa leukemioissa sekä autoimmuunitauteihin ja niiden geneettisiin mekanismeihin.

Kiinnostavinta omalla alalla juuri nyt:

- Uudet yksisolutekniikat mahdollistavat sekä syöpäsolujen että immuunipuolustusjärjestelmän solujen tutkimisen. Näillä tekniikoilla pystytään selvittämään yhden solun kaikkien geenien ilmentymä tai niiden poikkeavuudet. Se auttaa ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, miksi syövät ovat keskenään erilaisia.

Teksti: Eevi Näsänen
Kuvat: Johanna Taskinen

29.11.2018/kv