link
 
HAKU
suomeksi in English
Biomedicum Helsinki 1 Haartmaninkatu 8
00290 Helsinki

Biomedicum Helsinki 2 Tukholmankatu 8
00290 Helsinki

puh. 0294 1911 / 09 4711
 
© 2020 Biomedicum Helsinki - säätiö
 
Olet tässä: Etusivu > Ajankohtaista
 

Vain vähän HDL-kolesterolia ja sekin huonolaatuista?

 Matala HDL-kolesterolitaso näyttää osaltaan juontavan samoihin geeneihin, jotka vaikuttavat immuunijärjestelmän toimintaan ja tulehdusreaktion käynnistymiseen rasvakudoksessa ja verisuonissa, osoittaa tuore suomalaistutkimus. HDL-kolesteroli osoittautui myös laadultaan hyvin vaihtelevaksi. 
  Pirkka-Pekka Laurila: HDL-hiukkasen valtimotautia estävät toimintamekanismit. Matalan HDL-kolesterolipitoisuuden omaavilla henkilöillä HDL-hiukkasen rasva-ainekoostumus on muuttunut niin, että hapettumista ja tulehdusta estävä vaikutus on heikentynyt.

Helsingin yliopistossa tehdyssä, useiden tutkimusryhmien yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin matalan HDL-kolesterolitason geneettistä taustaa sekä HDL-hiukkasten koostumusta. Tutkimuksessa löytyikin useita geenejä, joilla oli yhteys matalaan kolesterolitasoon.

- Havaitsimme, että monet matalaan HDL-kolesterolitasoon liittyvistä geeneistä olivat sellaisia, jotka on aiemmin yhdistetty immuunijärjestelmän toimintaan ja tulehdusreaktion käynnistymiseen, kertoo tutkija Pirkka-Pekka Laurila.

Tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan tulehduksella on vahva yhteys matalaan HDL-kolesterolin tasoon veressä.

- Osalla ihmisistä on keskimääräistä suurempi geneettinen taipumus rasvakudoksen ja verisuonen tulehdukseen. Tällainen tulehdus voi estää kolesterolin siirtymistä rasva- ja tulehdussoluista verenkiertoon, jolloin kolesteroli kertyy verisuonen seinämään ja HDL-kolesterolin pitoisuus veressä vähenee, Laurila sanoo.

'Hyvä' ei aina olekaan niin hyvää

Tutkimus osoitti myös, että henkilöillä, joilla HDL-kolesterolin taso oli erityisen matala, myös HDL-hiukkasten laatu oli huonontunut: ne sisälsivät vähemmän muun muassa hapettumista estäviä rasva-aineita. Niillä, joilla HDL-kolesterolipitoisuus oli korkea, hiukkasten rasvakoostumus puolestaan oli sydän- ja verisuonitautien kannalta edullinen.

- Hyvästä ja huonosta kolesterolista puhuminen onkin harhaanjohtavaa, sillä itse kolesteroli on täsmälleen sama molekyyli sekä 'hyvissä' HDL- että 'pahoissa' LDL-hiukkasissa. HDL-hiukkasten sisältämät muut molekyylit kuin kolesteroli - hiukkasen pinnalla sijaitsevat erilaiset rasva- ja valkuaisaineet - todennäköisesti suojaavat valtimoita tulehdukselta ja hapettumiselta ja siten ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja, Laurila sanoo.

HDL-kolesterolin merkitystä sepelvaltimotaudin kehittymisessä on viime aikoina kyseenalaistettu, koska HDL-kolesterolitasoa nostavat lääkeaineet eivät ole vähentäneet sepelvaltimotautikohtauksia. On myös havaittu, että HDL-kolesterolipitoisuuteen vaikuttavat geenit eivät ole yhteydessä sydäninfarktin riskiin.

- Meidän tutkimuksessamme havaittiin HDL-hiukkasen koostumuksen olevan parempi niillä, joilla oli korkea HDL-kolesterolipitoisuus kuin niillä joilla pitoisuus oli matala, ja tämä voidaankin nähdä eräänlaisena kunnianpalautuksena HDL-hiukkasille, joskaan ei HDL-kolesterolille, Laurila toteaa.


Arteriosclerosis, Thrombosis and Vascular Biology -lehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistuivat keskeisesti professori Marja-Riitta Taskisen, professori Matej Oreši?in, dosentti Matti Jauhiaisen ja professori Samuli Ripatin tutkimusryhmät Helsingin yliopistosta.

Teksti: Päivi Lehtinen

2.5.2013/kv

Vain vähän HDL-kolesterolia ja sekin huonolaatuista?

 Matala HDL-kolesterolitaso näyttää osaltaan juontavan samoihin geeneihin, jotka vaikuttavat immuunijärjestelmän toimintaan ja tulehdusreaktion käynnistymiseen rasvakudoksessa ja verisuonissa, osoittaa tuore suomalaistutkimus. HDL-kolesteroli osoittautui myös laadultaan hyvin vaihtelevaksi. 
  Pirkka-Pekka Laurila: HDL-hiukkasen valtimotautia estävät toimintamekanismit. Matalan HDL-kolesterolipitoisuuden omaavilla henkilöillä HDL-hiukkasen rasva-ainekoostumus on muuttunut niin, että hapettumista ja tulehdusta estävä vaikutus on heikentynyt.

Helsingin yliopistossa tehdyssä, useiden tutkimusryhmien yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin matalan HDL-kolesterolitason geneettistä taustaa sekä HDL-hiukkasten koostumusta. Tutkimuksessa löytyikin useita geenejä, joilla oli yhteys matalaan kolesterolitasoon.

- Havaitsimme, että monet matalaan HDL-kolesterolitasoon liittyvistä geeneistä olivat sellaisia, jotka on aiemmin yhdistetty immuunijärjestelmän toimintaan ja tulehdusreaktion käynnistymiseen, kertoo tutkija Pirkka-Pekka Laurila.

Tulokset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan tulehduksella on vahva yhteys matalaan HDL-kolesterolin tasoon veressä.

- Osalla ihmisistä on keskimääräistä suurempi geneettinen taipumus rasvakudoksen ja verisuonen tulehdukseen. Tällainen tulehdus voi estää kolesterolin siirtymistä rasva- ja tulehdussoluista verenkiertoon, jolloin kolesteroli kertyy verisuonen seinämään ja HDL-kolesterolin pitoisuus veressä vähenee, Laurila sanoo.

'Hyvä' ei aina olekaan niin hyvää

Tutkimus osoitti myös, että henkilöillä, joilla HDL-kolesterolin taso oli erityisen matala, myös HDL-hiukkasten laatu oli huonontunut: ne sisälsivät vähemmän muun muassa hapettumista estäviä rasva-aineita. Niillä, joilla HDL-kolesterolipitoisuus oli korkea, hiukkasten rasvakoostumus puolestaan oli sydän- ja verisuonitautien kannalta edullinen.

- Hyvästä ja huonosta kolesterolista puhuminen onkin harhaanjohtavaa, sillä itse kolesteroli on täsmälleen sama molekyyli sekä 'hyvissä' HDL- että 'pahoissa' LDL-hiukkasissa. HDL-hiukkasten sisältämät muut molekyylit kuin kolesteroli - hiukkasen pinnalla sijaitsevat erilaiset rasva- ja valkuaisaineet - todennäköisesti suojaavat valtimoita tulehdukselta ja hapettumiselta ja siten ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja, Laurila sanoo.

HDL-kolesterolin merkitystä sepelvaltimotaudin kehittymisessä on viime aikoina kyseenalaistettu, koska HDL-kolesterolitasoa nostavat lääkeaineet eivät ole vähentäneet sepelvaltimotautikohtauksia. On myös havaittu, että HDL-kolesterolipitoisuuteen vaikuttavat geenit eivät ole yhteydessä sydäninfarktin riskiin.

- Meidän tutkimuksessamme havaittiin HDL-hiukkasen koostumuksen olevan parempi niillä, joilla oli korkea HDL-kolesterolipitoisuus kuin niillä joilla pitoisuus oli matala, ja tämä voidaankin nähdä eräänlaisena kunnianpalautuksena HDL-hiukkasille, joskaan ei HDL-kolesterolille, Laurila toteaa.


Arteriosclerosis, Thrombosis and Vascular Biology -lehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistuivat keskeisesti professori Marja-Riitta Taskisen, professori Matej Oreši?in, dosentti Matti Jauhiaisen ja professori Samuli Ripatin tutkimusryhmät Helsingin yliopistosta.

Teksti: Päivi Lehtinen

2.5.2013/kv